Kansaneläkelaitos antoi 9.1.2007 päätöksen, jolla A:n työkyvyttömyyseläkehakemus hylättiin. A:n työkykyyn todettiin vaikuttavan lieväasteinen masennusoireisto. Lisäksi hänellä oli todettu niska-hartiaseudun oireita, kaularangan rappeumaa sekä rannekanavaoireyhtymä. A:ta ei voitu kuitenkaan pitää kansaneläkelain tarkoittamalla tavalla työkyvyttömänä.

A vaati työkyvyttömyyseläkettä myönnettäväksi vedoten kiputilojen ja masennuksen aiheuttamaan toimintakyvyn alenemaan.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Työkyvyttömänä pidetään kansaneläkelain mukaan henkilöä, joka sairauden, vian tai vamman takia on kykenemätön tekemään tavallista työtään tai muuta siihen läheisesti verrattavaa työtä, mitä on pidettävä ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana.

 

A:lla ei ollut ammatillista koulutusta. Hän oli työskennellyt perhepäivähoitajana 1980-luvulla sekä myyjänä viimeksi vuonna 1988. Sen jälkeen A oli ollut kotiäitinä.

 

A:n terveydentilasta saadun lääketieteellisen selvityksen mukaan hänellä oli todettu masennus, ahdistuneisuushäiriö, moninivelrikko, obesiteetti, kaularangan nikamavälilevysairaus sekä toistuvan masennuksen masennusjakso. A kärsi ahdistuneisuudesta, pelkotiloista ja yksinäisyydestä. Hän nukkui katkonaisesti ja hänellä esiintyi itkuherkkyyttä. A oli ollut psykiatrian poliklinikan asiakkaana vuodesta 1998 lähtien. Hänellä oli lääkitys, jonka oli kerrottu auttaneen. Lisäksi säännölliset käynnit psykiatrian poliklinikalla jatkuivat. A:lla oli särkyä polvissa ja lonkissa. Myös selkäkipuja esiintyi. Lonkan röntgenkuvissa oli kuitenkin todettu vain iänmukaisia löydöksiä. Polvinivellöydöksenä oli alkavaa nivelrustorappeumaa, mutta löydökset olivat vähäiset. Kansaneläkelain mukainen työkyvyttömyyseläke edellyttää täyttä työkyvyttömyyttä eikä A:n sairauslöydöksiä voitu pitää täyttä työkyvyttömyyttä aiheuttavina.