A vaati suurempaa sairauspäivärahaa myönnettäväksi vedoten pitkään jatkuneeseen sairaalahoitoon ja taloudelliseen tilanteeseensa.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Sairauspäivärahaa maksetaan työkyvyttömyyden aiheuttaman ansionmenetyksen korvaamiseksi.

 

Päivärahaetuus on 70 prosenttia vakuutetun vuosityötulojen kolmassadasosasta.

 

Työtulolla tarkoitetaan:

1)         työ- tai virkasuhteesta saatua palkkaa

2)         yrittäjän eläkelain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaista kunkin vuoden vahvistettua työtuloa; ja

3)         työeläkelaeissa tarkoitettua palkkaa, jota ulkomaantyössä pidetään eläkepalkkaan luettavan työansion ja eläkemaksujen perusteena (vakuutuspalkka).

 

Edellä mainitun 1 kohdan mukaisena päivärahan perusteena olevana palkkana pidetään ennakkoperintälain (1118/1996) 13 §:ssä tarkoitettua veronalaista palkkaa, palkkiota ja korvausta, urheilijan palkkiota, vakuutuskassalaissa tarkoitetun sairauskassan maksamaa täydennyspäivärahaa ja työsuhteessa saatuja palvelurahoja.

 

Päivärahaetuus määräytyy työkyvyttömyyden alkamista edeltäneenä vuonna toimitetussa verotuksessa todettujen työtulojen perusteella.

           

Kansaneläkelaitoksen on hakemuksesta arvioitava, mitä on pidettävä vakuutetun työtuloina hänen työkyvyttömyytensä alkamista välittömästi edeltäneiden kuuden kuukauden aikana. Päivärahaetuus määräytyy vakuutetun luotettavasti selvittämien kuuden kuukauden työtulojen perusteella edellyttäen, että työtulot ovat jatkuvasti olleet kahdella kerrottuna vähintään 20 prosenttia suuremmat kuin verotuksessa todetut palkkakertoimella tarkistetut työtulot.

 

Verotuksessa todettua työtuloa sekä edellä tarkoitettua kuuden kuukauden työtuloa määritettäessä työ- tai virkasuhteessa saadusta palkkatulosta ja siihen verrattavasta henkilökohtaisesta tulosta vähennetään tuloverolain 93–95 §:ssä tarkoitetut tulonhankkimismenot.

 

Jos vakuutettu on ennen työkyvyttömyyden alkamista saanut työttömyysetuutta, koulutustukea tai työllistämistukea, opintorahaa tai kuntoutusrahaa, hänen päivärahansa voi määräytyä myös näiden etuuksien perusteella.

 

Sairauspäivärahan vähimmäismäärä on 15,20 euroa arkipäivältä. Vähimmäismääräistä sairauspäivärahaa maksetaan sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden perusteella kuitenkin vasta sen jälkeen, kun sairaudesta johtuva työkyvyttömyys on kestänyt yhden-jaksoisesti vähintään 55 päivää.

 

A:n työkyvyttömyys oli alkanut 22.11.2006. Hän oli opiskelija, mutta hän ei ollut saanut opintotukilain mukaista opintorahaa etuuskauden alkamista edeltävän neljän kuukauden aikana. Verotuksessa todettu vuoden 2004 työtulo oli 0,00 euroa. Asiassa oli esitetty palkkatodistukset ajoilta 1.5.2006–31.5.2006, 8.9.2006–16.9.2006, 27.10.2006 ja 10.11.2006.

 

Valituksenalaisessa päätöksessä sairauspäivärahan perusteena ajalla 4.12.2006–15.1.2007 oli työtulo 1 666,11 euroa, joka oli laskettu palkkatodistuksista ilmenevästä palkkatulosta 1 152,43 euroa kerrottuna kahdella, johon oli lisätty kertaluonteiset suoritukset 98,54 euroa. Tästä oli vähennetty tulonhankkimisvähennys 620,00 euroa ja työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksu 117,29 euroa. Päivärahan suuruus 1 666,11 euron työtulolla oli 3,89 euroa/päivä (=70 % x 1 666,11 e:300). Koska tämä oli pienempi kuin sairauspäivärahan vähimmäismäärä, oli työkyvyttömyyden kestettyä 55 päivää sairauspäiväraha myönnetty vähimmäismäärän suuruisena.

 

Esitetyn selvityksen perusteella Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta katsoi, ettei A:lla ollut oikeutta suurempaan sairauspäivärahaan. Apurahat eivät ole sairausvakuutuslaissa tarkoitettuja työtuloja.