Kansaneläkelaitos antoi 13.5.2008 päätöksen, jolla hylättiin kuntoutushakemus, koska A:n työkyky ja ansiomahdollisuudet eivät olleet olennaisesti heikentyneet eikä työkyvyttömyys ollut lähivuosina todennäköinen.

A vaati, että hänelle myönnetään haettu työkykyä ylläpitävä ja parantava valmennus.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta kumosi valituksenalaisen päätöksen ja totesi, että A:lla on oikeus hakemaansa ammatilliseen kuntoutukseen. Asia palautettiin Kansaneläkelaitokselle tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten.

Vakuutetulla on oikeus saada työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista ammatillista kuntoutusta. Ammatilliseen kuntoutukseen on oikeus henkilöllä, jonka asianmukaisesti todettu sairaus, vika tai vamma aiheuttaa todennäköisesti sellaisen uhkan, että henkilö tulee työkyvyttömäksi, taikka henkilön työkyky ja ansiomahdollisuudet ovat sairauden, vian tai vamman takia olennaisesti heikentyneet. 

 

Työkyvyttömyyden uhkalla tarkoitetaan tilannetta, jossa on todennäköistä, että vakuutetulle lähivuosina ilman ammatillista kuntoutusta tulisi myönnettäväksi työkyvyttömyyseläke, vaikka otettaisiin huomioon hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen mahdollisuudet. Työkyvyn ja ansiomahdollisuuksien olennaista heikentymistä arvioitaessa otetaan huomioon hakijan jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja saatavissa olevalla sellaisella työllä, jonka tekemistä häneltä voidaan kohtuudella edellyttää ottaen huomioon hänen ikänsä, koulutuksensa, aikaisempi toimintansa, asumisolosuhteensa ja muut näihin verrattavat seikat. Työkyvyn katsotaan heikentyneen olennaisesti, jos työntekijällä on ilmeisiä vaikeuksia suoriutua ammatissa ja työssä.

 

Ammatillisen kuntoutuksen tulee olla työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista. Kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa otetaan huomioon vakuutetun ikä, ammatti, aikaisempi toiminta, koulutus, sosiaaliset ja taloudelliset seikat sekä se, johtaako haettu kuntoutus todennäköisesti hakijan terveydentilaan sopivaan työssä jatkamiseen taikka hänen terveydentilaansa sopivaan työhön palaamiseen tai työelämään siirtymiseen.

Saadun selvityksen mukaan A oli koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja työskennellyt järjestötyössä. Nykyisessä työpaikassaan hän oli työskennellyt 3.5.2004 alkaen. Hänellä oli todettu fibromyalgia, niska-pääoireyhtymä, määrittämätön polvinivelrikko, lihavuus, essentiaalinen verenpainetauti ja masennus. Sairauspoissaoloja nykyisestä työstä oli ollut melko vähän, mutta tilanne uhkasi heikentyä lähivuosina.

 

A oli aiemmin osallistunut työssä olevien ylipainoisten tule-sairaiden kurssille 2003-2004 ja hyötynyt kurssista. Tämän jälkeen hän oli vaihtanut työpaikkaa ja hänellä oli todettu fibromyalgia.

 

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:lla oli työkyvyttömyyden uhka ja haettu kuntoutus oli tarkoituksenmukaista ja oikea-aikaista. Näin ollen hänellä oli oikeus hakemaansa ammatilliseen kuntoutukseen.