Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Vaikeavammaisella vakuutetulla, joka ei ole julkisessa laitoshoidossa, on oikeus saada työ- tai toimintakyvyn turvaamiseksi tai parantamiseksi tarpeellista lääkinnällistä kuntoutusta.

 

Vaikeavammaisen lääkinnällisen kuntoutuksen tulee perustua kuntoutujan hoidosta vastaavassa julkisen terveydenhuollon yksikössä kuntoutujan kanssa vähintään yhdeksi vuodeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi tehtyyn kirjalliseen kuntoutussuunnitelmaan. Kuntoutussuunnitelma ei ole Kansaneläkelaitosta sitova asiakirja, vaan se on suositus, jota Kansaneläkelaitos käyttää muiden käytössään olevien tietojen ohella kuntoutuspäätöksen tekemiseen.

 

Kansaneläkelaitoksen on järjestettävä edellä tarkoitetulle vaikeavammaiselle hänen työ- tai toimintakykynsä turvaamiseksi tai parantamiseksi tarpeelliset kuntoutus- ja sopeutumisvalmennusjaksot. Kansaneläkelaitoksen järjestämän kuntoutuksen tulee olla hyvän kuntoutuskäytännön mukaista ja perustua erityisasiantuntemukseen ja erityisosaamiseen.

 

A:n terveydentilasta saadun selvityksen mukaan hän sairasti nivelreumaa. Hänellä oli alaraajoihin säteilevää selkävaivaa. A käytti pidemmillä matkoilla rollaattoria liikkumisen apuvälineenä.

 

A:n kuntoutussuunnitelmassa hänelle oli suositeltu toimintakyvyn ja omatoimisuuden säilyttämiseksi ja kohentamiseksi avokuntoutuksen lisäksi kahta vuosittaista kahden viikon laitoskuntoutusjaksoa.

 

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta katsoi esitetyn selvityksen perusteella, että haetulla laitoskuntoutuksella ei voitu katsoa saavutettavan A:n toimintakyvyn ylläpitämisessä sellaista merkittävää lisähyötyä, että laitoskuntoutusjaksojen myöntämistä olisi voitu pitää perusteltuna. A oli ollut vuonna 2007 kolmen viikon laitosjaksolla.

 

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta katsoi, että avokuntoutuksena toteutettava fysioterapia oli tässä vaiheessa hyvän kuntoutuskäytännön mukaan ensisijainen ja riittävä kuntoutusmuoto.