Kansaneläkelaitos antoi 9.2.2011 päätöksen, jolla hylättiin kuntoutuspsykoterapia ajalle 15.1.2011 – 15.1.2013, koska sitä ei voitu terveydentilasta ja kuntoutustarpeesta saatujen selvitysten perusteella pitää oikea-aikaisena ja riittävänä.

A vaati kuntoutuspsykoterapiaa myönnettäväksi vedoten päihteettömyyteensä sekä siihen, että hän täyttää kuntoutuspsykoterapian edellytykset.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Kansaneläkelaitos korvaa 16–67-vuotiaan vakuutetun työ- tai opiskelukyvyn tukemiseksi tai parantamiseksi tarkoituksenmukaista kuntoutuspsykoterapiaa, jos asianmukaisesti todettu ja diagnosoitu mielenterveydenhäiriö uhkaa vakuutetun työ- tai opiskelukykyä.

 

Kuntoutuspsykoterapian korvaaminen edellyttää, että vakuutettu on mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen ollut vähintään kolme kuukautta asianmukaisessa hoidossa. Asianmukaisella hoidolla tarkoitetaan terveydenhuollon yksikössä annettua hyvän hoitokäytännön mukaista hoitoa, johon sisältyy tarpeellinen lääketieteellinen, psykiatrinen ja psykoterapeuttinen tutkimus ja hoito. Kuntoutuspsykoterapiaa ei korvata, jos käytettävissä olevat muut hoito- tai kuntoutusmuodot ovat riittäviä vakuutetun työ- ja opiskelukyvyn parantamiseksi tai palauttamiseksi.

 

Kuntoutuspsykoterapian tulee perustua kuntoutujan hoidosta vastaavassa terveydenhuollon yksikössä tehtyyn yksilölliseen kuntoutuksen tarpeen ja soveltuvuuden arvioon sekä kirjalliseen kuntoutussuunnitelmaan, joka sisältää psykiatrian erikoislääkärin lausunnon. Kuntoutussuunnitelmassa tulee perustella, miten vakuutetun hoito ja kuntoutuspsykoterapia muodostavat työ- ja opiskelukykyä tukevan tai parantavan toiminnallisen kokonaisuuden.

 

Terveydentilasta saadun selvityksen mukaan A:lla oli todettu toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, alkoholiriippuvuus sekä muun piristeen käytön aiheuttama määrittämätön elimellinen aivo-oireyhtymä tai käyttäytymisen häiriö.

 

A oli ollut katkaisuhoidossa kaksi viikkoa keväällä 2010. Katkaisuhoidon jälkeen hän oli ollut avohoidossa päiväosastolla kuuden viikon ajan ja tämän jälkeen jälkipolkuosastolla. Psykiatrian erikoislääkärin lausunnon mukaan tavoitteena oli, että hoito jatkuisi vielä kahden kuukauden ajan. A:n masennusoireet olivat lievittyneet jonkin verran, mutta ahdistuneisuutta ja depressiivisyyttä oli kuitenkin edelleen. Lausunnon mukaan A tarvitsi kuntoutuspsykoterapiaa työstääkseen ja jäsentääkseen tuntemuksiaan, päästäkseen syvemmin kiinni ongelmiinsa, pystyäkseen paremmin tunnistamaan ja hallitsemaan masennus- ja ahdistustuntemuksiaan, itsetuntemuksen lisäämiseksi sekä elämänhallinnan vahvistamiseksi.