Kansaneläkelaitos antoi 27.5.2009 päätöksen, jolla se myönsi A:lle äitiysrahan ajalle 11.8.2009–11.12.2009 ja vanhempainrahan ajalle 12.12.2009–23.6.2010. Päivärahan määrä perustui verotuksessa todettuun vuoden 2007 palkkakertoimella korotettuun työtuloon 20 680,77 euroa. Äitiysraha maksettiin korotettuna ensimmäiseltä 56 arkipäivältä, jolloin päivärahan määräksi tuli 62,04 euroa arkipäivältä ajalla 11.8.2008–14.10.2009. Vanhempainraha maksettiin korotettuna ensimmäiseltä 30 arkipäivältä, jolloin päivärahan määräksi tuli 51,70 euroa arkipäivältä ajalla 12.12.2009–20.1.2010. Äitiysraha ajalla 15.10.2009–11.12.2009 ja vanhempainraha ajalla 21.1.2010–23.6.2010 olivat 48,26 euroa arkipäivältä.

Sairausvakuutuslain 11 luvun 1 §:n mukaan päivärahaetuus on 70 prosenttia vakuutetun verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä laissa säädettyä määrää.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään:

1) äitiysrahan määrä on 56 ensimmäisen arkipäivän ajalta 90 prosenttia vakuutetun verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä laissa säädettyä määrää

2) äidille maksettavan vanhempainrahan määrä on 30 ensimmäisen arkipäivän ajalta 75 prosenttia vakuutetun verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät laissa säädettyä määrää; sekä

3) isälle maksettavan vanhempainrahan ja isäkuukauden isyysrahan määrä on 30 ensimmäisen isälle maksettavan arkipäivän ajalta 75 prosenttia vakuutetun verotuksessa todettujen vuosityötulojen kolmassadasosasta, jos vuosityötulot eivät ylitä laissa säädettyä määrää.

 

Päivärahaetuus määräytyy vanhempainpäivärahaoikeuden alkamista edeltäneenä vuonna toimitetussa verotuksessa todettujen, sairausvakuutuslain 11 luvun 2 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen työtulojen perusteella. Vanhempainpäivärahaoikeuden alkamisajankohtana pidetään sitä päivää, jolta vanhemmalle maksetaan ensimmäisen kerran vanhempainpäivärahaa saman lapsen perusteella.

 

Jos vakuutettu on vanhempainpäivärahaoikeuden alkamista edeltävien neljän kuukauden aikana saanut työttömyysturvalain mukaista työttömyysetuutta, hänelle maksettava vanhempainpäiväraha on vähintään 86 prosenttia hänelle maksetun etuuden määrästä.

 

Äidille maksettava vanhempainpäiväraha on samasta lapsesta koko vanhempainpäivärahakauden ajan saman suuruinen, jollei sairausvakuutuslain 11 luvun 1 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdasta tai 8 §:n 1 momentista muuta johdu.

 

Valituksenalaisella päätöksellä Kansaneläkelaitos oli myöntänyt A:lle äitiysrahan ajalle 11.8.2009–11.12.2009 ja vanhempainrahan ajalle 12.12.2009–23.6.2010. Päivärahan määrä oli perustunut verotuksessa todettuun vuoden 2007 palkkakertoimella korotettuun työtuloon 20 680,77 euroa. Äitiysraha oli maksettu korotettuna ensimmäiseltä 56 arkipäivältä, jolloin päivärahan määräksi oli tullut 62,04 euroa arkipäivältä ajalla 11.8.2008–14.10.2009. Vanhempainraha oli maksettu korotettuna ensimmäiseltä 30 arkipäivältä, jolloin päivärahan määräksi oli tullut 51,70 euroa arkipäivältä ajalla 12.12.2009–20.1.2010. Äitiysraha ajalla 15.10.2009–11.12.2009 ja vanhempainraha ajalla 21.1.2010–23.6.2010 oli ollut 48,26 euroa arkipäivältä.

 

Vanhempainpäivärahan alkamista edeltävästi A oli saanut ansiopäivärahaa 69,99 euroa / päivä, josta laskettuna 86 prosenttia on 60,19 euroa. Näin ollen edeltävän etuuden perusteella laskettuna päivärahan määrä oli pienempi kuin työtulon perusteella laskettuna ajalla 11.8.2008–14.10.2009, mutta suurempi ajalla 15.10.2009–23.6.2010.

 

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta totesi, ettei verotuksessa todetun vuoden 2007 työtulon osalta voitu huomioida A:n esittämällä tavalla sitä, että hän oli ollut kyseisenä vuonna osittain hoitovapaalla.

 

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta kuitenkin katsoi, että A:n vanhempainpäiväraha ajalta 15.10.2009–23.6.2010 tuli maksaa hänelle vanhempainpäivärahaoikeuden alkamista edeltävästi maksetun työttömyysetuuden perusteella.

 

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle sairausvakuutuslaiksi (HE 50/2004) 7 luvun 1 §:n yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan vakuutetun päivärahaetuus määräytyy päivärahaoikeutta edeltävän etuuden perusteella, jos päivärahaetuuden määrä työtulon perusteella jäisi tätä pienemmäksi. Tarkoituksena on turvata vähintään vakuutetun työttömyyden, opiskelun tai kuntoutuksen aikainen toimeentulotaso.

 

Lähtökohtaisesti vanhempainpäiväraha määräytyy alkamisajankohdan perusteella, eikä päivärahan peruste muutu kesken kauden.

 

Sairausvakuutuslain 11 luvun 1 §:n 2 momentti, jonka perusteella äitiysraha maksetaan korotettuna 56 ensimmäisen arkipäivän ajalta sekä äidille ja isälle maksettava vanhempainraha maksetaan korotettuna 30 ensimmäisen arkipäiväraha ajalta, lisättiin sairausvakuutuslakiin 1.1.2007 voimaan tulleella lailla 1342/2006. Kyseisen lain esitöiden (Hallituksen esitys Eduskunnalle vanhempainpäivärahoja ja työnantajakustannusten korvaamista koskevan lainsäädännön muuttamiseksi, HE 112/2006) mukaan tarkoituksena ei ole muuttaa yleisiä sairaus- tai vanhempainpäivärahan määrän laskemista koskevia säännöksiä. Maksuaikoja lukuun ottamatta etuus määräytyisi kuten voimassa olevan lain perusteella nykyisin tapahtuu. Vaikka esityksellä parannetaan etuuden tasoa tietyissä tilanteissa, siinä ei esitetä heikennyksiä päivärahan määrään muissa tilanteissa.

 

Soveltamiskäytännön, jonka perusteella vakuutetun päivärahan määrä kokonaisuudessaan vanhempainpäivärahakaudelta pienenee, ei voitu katsoa täyttävän sairausvakuutuslain 2 momentin lisäyksen tarkoitusta. Mikäli vakuutettu on saanut vanhempainpäivärahaoikeuden alkamista edeltäen sellaista etuutta, jonka perusteella päiväraha voi tulla maksettavaksi, tulee päivärahan olla koko maksukauden ajan vähintään edeltävän etuuden perusteella maksettavan päivärahan suuruinen. Myös sairausvakuutuslain 11 luvun 10 a §:n mukaan äidille maksettavan vanhempainpäivärahan suuruus voi vaihtua sairausvakuutuslain 11 luvun 1 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdan johdosta.

 

Asia on ratkaistu vahvennetussa jaostossa.