Kansaneläkelaitos antoi 31.7.2012 päätöksen, jolla hylättiin sotilasavustushakemus. Hakemuksen hylkäämisen syy oli, että hakija ei ollut esittänyt asunnon hankkimiselle sotilasavustuslain tarkoittamaa erityistä tai perusteltua syytä.

A vaati sotilasavustusta myönnettäväksi. A vetosi siihen, hän oli etsinyt sopivaa asuntoa itselleen jo toukokuusta 2012 alkaen ja hän sai vuokrasopimuksen vasta 1.8.2012 alkaen. A hän asui aikaisemmin äitinsä luona, mutta hän joutui muuttamaan pois kotoa suorittamaan siviilipalvelustaan. A vetosi myös siihen, että suurella todennäköisyydellä hän jäisi palveluksen jälkeen asuinkuntaan opiskelemaan. A vetosi edelleen myös siihen, että hänellä ei ollut varaa maksaa vuokraa siviilipalveluksen ajalla.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Sotilasavustuksena maksetaan asevelvolliselle itselleen erityisestä syystä asumisavustus hänen käytössään olevasta asunnosta aiheutuviin menoihin.

 

Sotilasavustuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 28/1993) mukaan erityisenä syynä tulee kysymykseen lähinnä sen turvaaminen, ettei asevelvollisuuden suorittaminen yksin asuvan asevelvollisen kohdalla johtaisi siihen, että asevelvollinen joutuisi luopumaan asunnostaan.

 

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta totesi, että ratkaisukäytännössä erityisellä syyllä on tulkittu tarkoitettavan sitä, että asevelvollisen pitää asua vakinaisesti asunnossaan. Vakinaisena asumista pidetään silloin, kun asevelvollinen on vuokrannut asuntonsa viimeistään noin kolme kuukautta ennen palveluksen alkamista. Asevelvollisen tämän aikarajan jälkeen tai vasta palveluksen aikana hankkiman asunnon asumismenot voidaan kuitenkin korvata, jos asunnon hankkimiseen on ollut perusteltu syy. Perusteltuna syynä pidetään esimerkiksi perheen perustamista, opiskelun tai työn aloittamista muualla kuin kotipaikkakunnalla noin kahden kuukauden sisällä palveluksen päättymisestä ja asunnon saantia pitkähkön jonotuksen jälkeen.

 

A oli aloittanut siiviilipalveluksen 6.8.2012 ja hänellä oli 1.8.2012 alkaen vuokrasopimus.  

 

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta totesi, että A oli vuokrannut asunnon ajallisesti hyvin lähellä palveluksen alkamista, jolloin hänen asumistaan ei voitu pitää vakinaisena. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta totesi myös, että asiassa ei ollut ilmennyt sellaista selvitystä, joka osoittaisi, että A olisi ollut asunnon hakijana jonossa jo ennen palvelukseen astumistaan. A:n esittämät seikatkin huomioon ottaen Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta katsoi, ettei asiassa ollut esitetty perusteltua syytä asunnon hankkimiselle ajallisesti hyvin lähellä palveluksen alkamista. Näin ollen A:lla ei ollut oikeutta saada sotilasavustusta asunnosta aiheutuviin menoihin.