Kansaneläkelaitos antoi 12.1.2016 päätöksen, jolla tarkistettiin A:n kuntoutuspäätöstä 1.6.2015 lukien. Päätöksellä hylättiin A:n vaatimus terapian toteuttamisesta kaksoiskäynteinä. Päätöksen mukaan kaksoiskäynnit tulevat kyseeseen vain poikkeustapauksessa ja silloin, kun ne ovat kuntoutujan näkökulmasta perusteltuja. Pitkä välimatka ei ole riittävä perustelu terapiakäyntien toteuttamiseksi kaksoiskäynteinä.

A vaati kuvataideterapiaa myönnettäväksi kaksoiskäynteinä. A vetosi siihen, että pitkästä matkasta aiheutuu kuormitusta koulusta poissaolojen ja matkarasituksen muodossa.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta muutti valituksenalaista päätöstä siten, että A:lle ajalle 1.6.2015 – 31.5.2016 myönnetty kuvataideterapia voitiin toteuttaa kaksoiskäynteinä. Päätös syntyi äänestyksen jälkeen.

Vaikeavammaisella vakuutetulla, joka ei ole julkisessa laitoshoidossa, on oikeus saada työ- tai toimintakyvyn turvaamiseksi tai parantamiseksi tarpeellista lääkinnällistä kuntoutusta.

Vaikeavammaisen lääkinnällisen kuntoutuksen tulee perustua kuntoutujan hoidosta vastaavassa julkisen terveydenhuollon yksikössä kuntoutujan kanssa vähintään yhdeksi vuodeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi tehtyyn kirjalliseen kuntoutussuunnitelmaan. Kuntoutussuunnitelma ei ole Kansaneläkelaitosta sitova asiakirja, vaan se on suositus, jota Kansaneläkelaitos käyttää muiden käytössään olevien tietojen ohella kuntoutuspäätöksen tekemiseen.

Kansaneläkelaitoksen on järjestettävä vaikeavammaiselle hänen työ- tai toimintakykynsä turvaamiseksi tai parantamiseksi tarpeelliset kuntoutus- ja sopeutumisvalmennusjaksot. Kansaneläkelaitoksen järjestämän kuntoutuksen tulee olla hyvän kuntoutuskäytännön mukaista ja perustua erityisasiantuntemukseen ja erityisosaamiseen.

A:lla oli todettu Aspergerin oireyhtymä. Hänellä oli paniikkikohtauksia ja ääniyliherkkyyttä. Hän vältteli puhekontaktia, samoin katsekontaktia ja kosketuskontaktia. Lisäksi hänellä oli esimerkiksi bakteeripelkoa. Oireet rajoittivat A:n elämää. A oli valmistunut media-assistentiksi  ja hän oli myös selviytynyt hyvin työelämäjaksoilta. Hän oli hakenut nelivuotiseen tradenomikoulutukseen tietojenkäsittely- ja pelialalle. Psykoterapeutin mukaan sosiaaliset taidot olivat alkaneet parhaiten kehittyä. Myös ahdistus oli vähentynyt ja paniikkikohtausten hallinta ja hillintä oli lisääntynyt.

A:lle oli 24.8.2015 annetulla Kansaneläkelaitoksen  päätöksellä myönnetty ajalle 1.6.2015–31.5.2016 psykoterapiaa kuvataideterapiana 24 kertaa 60 minuuttia.

A:n oli lääkärinlausunnossa katsottu tarvitsevan psykoterapiaistunnot kaksoistunteina ja perusteltu muutosta matkan pituudella ja kuormittavuudella. Matkan kestäessä vähintään kuusi tuntia A:n oli oltava poissa opinnoista joko perjantaina tai maanantaina. Lisäksi matka kuormitti A:lta, koska junassa oli aina paljon ihmisiä. Henkisestä ylirasituksesta palautuminen vei aikaa. Matkaa ei siten voinut tehdä kovin usein. Psykoterapiaa oli suositeltu lopetettavaksi pikkuhiljaa ja totutellen, mutta toistaiseksi psykoterapian oli katsottu olevan vielä välttämätöntä A:n henkisen kuormituksen säätelyn ja hallinnan opettelemiseksi.

Valituksenalaisella päätöksellä kuntoutuspäätöstä oli tarkistettu 1.6.2015 alkaen uuden lääkärinlausunnon johdosta. Päätöksellä esitys terapian toteuttamiseksi kaksoiskäynteinä oli hylätty.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta totesi, että terapiamatkan kuormittavuuden lisäksi oli hoidollisia perusteita toteuttaa A:lle ajalle 1.6.2015–31.5.2016 myönnetty kuvataideterapia kaksoiskäynteinä.

Eri mieltä oleva jäsen katsoi, että valituksenalaista päätöstä ei olisi ollut syytä muuttaa. Eriävän mielipiteen mukaan A:n terveydentilasta ja kuvataideterapian sisällöstä esitetty selvitys huomioon ottaen terapian toteuttamista kaksoiskäynteinä ei voitu pitää perusteltuna.