Kansaneläkelaitos antoi 7.12.2015 päätöksen, jolla hylättiin kuntoutuspsykoterapia ajalle 1.10.2015–30.9.2016, koska sitä ei voitu terveydentilasta ja kuntoutustarpeesta saatujen selvitysten perusteella pitää oikea-aikaisena.

A vaati kuntoutuspsykoterapiaa myönnettäväksi vedoten siihen, että oli osallistunut kahteen DKT-ryhmään ja ollut hyvin sitoutunut työskentelemään ryhmässä. A vetosi siihen, että käytti DKT:ssa oppimiaan taitoja ja keinoja päivittäin. A kertoi psyykkisen vointinsa kohentuneen vuosien varrella. Hän oli asunut itsenäisesti vuodesta 2008 huolehtien kaikista asioistaan itsenäisesti. Hänellä ei ollut käytössä psyykelääkkeitä. Ajankohtainen diagnoosi oli tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus, johon DKT on tuonut keinoja selvitä arjessa ja käsitellä suuria tunteita. Dissosiatiivisia kouristuskohtauksia A oli saanut yli kymmenen vuotta ja ne esiintyivät jaksoittaisina. A oli käynyt psykoterapeutti B:n vastaanotolla lokakuusta 2015. Ensimmäisen kerran hoitohistoriansa aikana A koki, että hänen kanssaan työskenteli henkilö, joka tiesi, mistä A puhui.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta kumosi valituksenalaisen päätöksen. Päätös syntyi äänestyksen jälkeen.

Kansaneläkelaitos korvaa 16–67-vuotiaan vakuutetun työ- tai opiskelukyvyn tukemiseksi tai parantamiseksi tarkoituksenmukaista kuntoutuspsykoterapiaa, jos asianmukaisesti todettu ja diagnosoitu mielenterveydenhäiriö uhkaa vakuutetun työ- tai opiskelukykyä.

Kuntoutuspsykoterapian korvaaminen edellyttää, että vakuutettu on mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen ollut vähintään kolme kuukautta asianmukaisessa hoidossa. Asianmukaisella hoidolla tarkoitetaan terveydenhuollon yksikössä annettua hyvän hoitokäytännön mukaista hoitoa, johon sisältyy tarpeellinen lääketieteellinen, psykiatrinen ja psykoterapeuttinen tutkimus ja hoito. Kuntoutuspsykoterapiaa ei korvata, jos käytettävissä olevat muut hoito- tai kuntoutusmuodot ovat riittäviä vakuutetun työ- ja opiskelukyvyn parantamiseksi tai palauttamiseksi.

Terveydentilasta esitetyn selvityksen mukaan A oli sairastunut psyykkisesti jo nuoruusiässä. Anamneesissa oli useita pitkiä osastohoitojaksoja eri psykiatrisissa sairaaloissa. Perusongelmana on vaikea epävakaa persoonallisuushäiriö. Dissosiatiivisina oireina oli esiintynyt vaille selitystä jäänteitä poissaolokohtauksia. A oli kahdesti osallistunut psykiatrian poliklinikalla DKT-terapia-ryhmäterapiaan. A oli kokenut hyötyneensä tästä tunne-elämän hallinnan lisääntymisen muodossa. Viime vuosien oli to-dettu olleen aikaisempaan verrattuna melko tasaisia, vaikkakin mielialan epävakautta oli edelleen ilmennyt. Opinnot olivat jatkuneet, vaikkakin edenneet suunniteltua hitaammin. A oli pystynyt asumaan itsenäisesti vuokra-asunnossa. A:n oli todettu pyrkineen aktiivisesti auttamaan oman vointinsa ja hoitonsa etenemistä.

Esitettyjen selvitysten perusteella Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:n psyykkinen vointi oli siten vakautunut, että Kansaneläkelaitoksen korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa oli pidettävä oikea-aikaisena ajalla 1.10.2015–30.9.2016. Näin ollen Kansaneläkelaitoksen ei olisi tullut hylätä A:n hakemusta käyttämällään perusteella.

Esittelijä jätti eriävän mielipiteen, johon puheenjohtaja yhtyi. Eriävän mielipiteen mukaan Kansaneläkelaitoksen kuntouttava psykoterapia ei ollut oikea-aikaista, eikä A:lla ollut oikeutta kuntoutuspsykoterapiaan ajalla 1.10.2015–30.9.2016. Terapia kuvautui osana hoitoa. Tunne-elämän hallinnan lisääntymisestä huolimatta A:n psyykkinen vointi kuvautui epävakaana. Esimerkiksi sairauskertomuksen 9.11.2015 mukaan A koki ahdistuksen olevan ajankohtaisesti hankalaa. Hän koki turvattomuutta ja yksinäisyyttä ja toivoi lisää tukea arkeensa. Hän koki olevansa tavallista itkuisempi ja ahdistuneempi, heräili öisin ja näki painajaisia. A väsyi helposti ja joutui lepäämään 1–2 tuntia pitkällään kerätäkseen uudelleen voimia. Hän koki myös paniikkioireiden lisääntyneen. Välillä hän koki ahdistuksen pahenevan niin, että satutti itseään. Syksyn 2015 aikana A oli satuttanut itseään noin viidesti, kuoleman ajatuksiakin oli ollut. Arjen askareista A:n oli vaikea suoriutua ja aloitekyky oli heikko. Neurologian puolelta, jossa A oli ollut arviossa kohtausoireiden lisääntymisen takia, A:lle oli kirjoitettu sairauslomaa opiskelusta marraskuun 2015 ajaksi.