Kansaneläkelaitos antoi 8.3.2023 päätöksen, jonka mukaan A:lla ei ollut oikeutta väliaikaiseen sähkötukeen. Sähkötukea ei myönnetty ajalta 1.11.2022 – 31.1.2023, koska A haki tukea asuntoon, jossa hän ei asu vakinaisesti.

A vaati sähkötukea myönnettäväksi. A vetosi siihen, että hän oli asunut kevättalvella 2022 osoitteessa X vain kaksi kuukautta ja muuttanut 21.4.2022 vakituisesti takaisin vanhaan osoitteeseen Y.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Sähkötukea voidaan myöntää kotitalouden vakituiseen asumiseen käyttämässä Suomessa sijaitsevassa asunnossa 1 päivänä tammikuuta tai sen jälkeen mutta ennen 1 päivää toukokuuta 2023 syntyneistä sähköenergian kustannuksista. Jos kotitaloudella on samanaikaisesti käytössään useampi vakituinen asunto, tukea myönnetään vain yhden sähkönkäyttöpaikan perusteella.

A oli hakenut Kansaneläkelaitokselta sähkötukea 6.3.2023 saapuneella hakemuksella osoitteessa Y sijaitsevasta asunnosta aiheutuneista sähköenergiakustannuksista. Tukea oli haettu ajalta 1.1.2023 – 31.1.2023 aiheutuneista 830,98 euron kustannuksista. Selvityksenä oli esitetty 24.2.2023 päivätty sähkölasku ajalta 1.11.2022 – 30.1.2023 määrältään 1 880,16 euroa, josta oli laskettu tammikuun osuudeksi 830,98 euroa. Sähkölasku koski käyttöpaikkaa osoitteessa Y.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta totesi, että väestörekisteritietojen mukaan A:n vakinainen osoite oli ollut ajalla 1.2.2022 – 8.3.2023 X. Väliaikaisesta sähkötuesta annetun lain mukaan sähkötukea voidaan myöntää vain vakituisen asunnon sähköenergiakustannuksista. Koska A ei ollut väestörekisteritietojen mukaan asunut osoitteessa Y ajalla 1.1.2023 – 31.1.2023, jolta sähkötukea oli haettu, ei hänellä ollut oikeutta sähkötukeen.