Kansaneläkelaitos antoi 16.1.2024 päätöksen, jolla sairauspäiväraha hylättiin ajalta 3.1.2024 - 11.2.2024, koska A:n katsottiin sairaudesta huolimatta kykenevän tekemään tavallista työtään. Työkykyyn arvioitiin vaikuttavan pyörrytys ja huimaus sekä sentraalinen huimaus. A:lla ei katsottu olevan sellaista sairauden aiheuttamaa työkyvyn alenemaa, jonka perusteella sairauspäiväraha voitaisiin myöntää.

A vaati sairauspäivärahaa myönnettäväksi. Hän totesi, että hän ei ole saanut päätöksessä viitattua diagnoosia. Sen sijaan tilanne oli ollut todella haastava, kun mitään ei ollut vielä löytynyt. Hänen toimintakykynsä oli alentunut todella paljon. Useampi päivä viikosta oli niin paha, että hänen piti maata paikoillaan. A odotti aikaa neurologille.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa.

A:n tavallisena työnä oli pidettävä tuotekokoojan työtä.

A:n terveydentilasta esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan hänellä oli todettu pyörrytys ja huimaus sekä sentraalinen huimaus. A:lla oli ollut huimausta jo helmikuusta 2023 lähtien. Aivojen MRI-tutkimuksen löydös ja neurologinen status oli ollut normaali. Neurologi oli kesällä 2023 arvioinut, että huimaus on ns. toiminnallista, hyvänlaatuista. Kaularangan taivutuskuvat oli otettu useampaan otteeseen. Viimeisimmässä lausunnossa oli maininta 2 mm antepositiosta, jonka ei kuitenkaan arvioitu selittävän oireita. Korva-, nenä- ja kurkkupoliklinikan kattavissa selvittelyissä loppuvuodesta 2023 oli poissuljettu korvaperäiset huimaukset. A:lle oli tehty lähete neurologian poliklinikalle.

A:n huimauksen kuvattiin jatkuvan ja huimauksesta johtuen hänellä oli arjessa selviämisessä ja toiminnassa haasteita. A:lle oli kehittynyt jossain määrin välttämiskäyttäytymistä, koska hän pelkäsi voimakkaampia huimauksia. A ei kokenut itseään työkykyiseksi.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta totesi, että lääketieteellisistä selvityksistä ilmenevät sairauslöydökset ja tilankuvaukset oli otettu huomioon sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulauta-kunnan ratkaisua tehtäessä. Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalla on kuitenkin ratkaisutoiminnassaan itsenäinen harkintavalta, joten lääkärinlausuntojen työkyvyttömyyttä puoltavat kannanotot eivät olleet sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakuntaa sitovia.

Muutoksenhakulautakunta totesi, että työkykyä arvioidaan ensisijaisesti esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella. Tätä edellyttää muun muassa etuudenhakijoiden yhdenvertaisen kohtelun periaate. Sairauspäivärahan myöntäminen perustuu ennen muuta riittävän vaikea-asteisiin sairauslöydöksiin, joiden tulee olla tutkimuksilla todettavissa. Päivärahan myöntäminen ei siten perustu esimerkiksi pelkästään etuudenhakijan omakohtaiseen tuntemukseen omasta työkyvystään eikä myöskään yksinomaan hoitavan lääkärin tekemiin diagnooseihin tai hänen tekemäänsä johtopäätökseen potilaan työkyvystä.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta totesi, että A:n työkyky oli huimausoireen vuoksi alentunut. Oireen taustalta ei ollut kuitenkaan laajoissa tutkimuksissa todettu oireita selittäviä vaikea-asteisia sairauslöydöksiä. Kokonaisuutena arvioiden A:lla oli vielä työkykyä jäljellä eikä hän ollut estynyt sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi tekemästä työtään ajalla 3.1.2024–11.2.2024.