Kansaneläkelaitos antoi 26.6.2024 valituksenalaisen päätöksen, jolla se hylkäsi sairauspäivärahahakemuksen, koska katsoi A:n kykenevän sairaudesta huolimatta tekemään tavallista työtään. Työkykyyn vaikutti työuupumus (burn-out), määrittämätön sopeutumishäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (yleistynyt tuskaisuus) sekä keskivaikea masennustila. A työskenteli nimikkeellä customer success coordinator.

A vaati sairauspäivärahan myöntämistä ja katsoi, että perusteluissa oli useita virheellisiä olettamuksia. Päätös lääkäriin menosta tuli työnantajan aloitteesta. Lisäksi sairauslomalle jäämisen jälkeen työnantajan kanssa käytiin keskustelua työpaikalla jatkamisesta ja työnantajan mukaan työtehtäviä ei ollut mahdollista helpottaa. Lisäksi työt olisivat jatkuneet entistäkin haastavammissa olosuhteissa kansainvälistymisen ja yrityksen voimakkaan kasvun takia. Työ oli päivittäin hyvin hektistä ja kognitiivisesti erittäin raskasta, sillä työ ei sisältänyt lainkaan rutiinitehtäviä. Lisäksi pienistäkin virheistä työssä saattoi koitua kymmenien tuhansien eurojen kustannukset. A vetosi myös taloudelliseen tilanteeseensa.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Työkyvyttömyydellä tarkoitetaan sellaista sairaudesta johtuvaa tilaa, jonka kestäessä vakuutettu on sairauden edelleen jatkuessa kykenemätön tekemään tavallista työtään tai työtä, joka on siihen läheisesti verrattavaa.

A oli työskennellyt customer success-koordinaattorina, mitä oli pidettävä hänen tavallisena työnään. Työhön kuului asiakkaiden palvelun käynnistäminen ja koordinointi yhdessä myynnin ja laskutuksen kanssa.

A:n terveydentilasta saadun lääketieteellisen selvityksen mukaan hänellä oli todettu määrittämätön sopeutumishäiriö, työuupumus (burn-out), yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (yleistynyt tuskaisuus) ja keskivaikea masennustila.

A oli kokenut työuupumusta epäselvään työnkuvaan ja työmäärään liittyen. Hän oli kokenut, ettei ollut saanut apua työn organisointiin/priorisointiin. A:n keskittymiskyky oli heikentynyt. 10 minuutin lukeminen ei onnistunut. Yksinkertaisten asioiden tekeminen vaati ponnisteluja. Hän ei luottanut muistiinsa. Työkoneen kannen avaaminen kotona tuntui mahdottomalta. A oli sairauslomalla nukkunut paremmin. Hän oli lääkärin vastaanotolla antanut levottoman vaikutelman, ei niinkään ahdistunutta tai masentunutta vaikutelmaa. Hän oli ollut asiallinen ja hyvässä kontaktissa ja vuorovaikutuksessa. BDI oli 25 pistettä. Avointa itsetuhoisuutta ei ollut todettu. A koki edelleen olevansa hyvin väsynyt ja hän nukkui paljon. Lukeminen oli mennyt kuitenkin parempaan suuntaan. Duloksetiinia oli nostettu ad 60 mg x 1. Lisäksi hoitava taho oli suositellut A:lle psykiatrin konsultaatiota liittyen ahdistuneisuustaustaan ja lapsuusnuoruusiän traumaan. Oli oletettavaa, että A tulee olemaan työkykyinen työympäristössä, jossa on selkeät kuviot ja työn hallinnan mahdollisuus.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta totesi, että A:n työkyky oli alentunut. Psyykkiset oireet aiheuttivat hänelle toimintakyvyn rajoitteita. Hänellä ei ollut kuitenkaan todettu sellaista riittävän vaikea-asteista sairautta, joka aiheuttaisi hänelle täyden työkyvyttömyyden sairauspäivärahaan oikeuttavalla tavalla. Oireet liittyivät pääasiassa työympäristöön, johon oli mahdollista työjärjestelyin vaikuttaa. A:lla ei ollut todettu työpaikan olosuhteisiin liittymättömiä vaikea-asteisia sairauslöydöksiä, jotka muodostaisivat työkyvyttömyyden samaan työhön työpaikassa, jossa ei ole vastaavanlaisia ongelmia. Ahdistuneisuuden ja masennuksen oli katsottava pysyvän asianmukaisella hoidolla hallinnassa ja hoidossa oli vielä tehostamisen mahdollisuuksia.  Kokonaisuutena arvioiden A:lla oli vielä työkykyä jäljellä eikä hän ollut estynyt sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi tekemästä työtään.