Kansaneläkelaitos oli valituksenalaisella päätöksellä 14.1.2025 keskeyttänyt kansaneläkkeen maksun 1.2.2025 alkaen. Kansaneläkkeen maksu keskeytettiin, koska kansaneläkelaki oli muuttunut 1.1.2025 alkaen (kansaneläkelain voimaantulosäännös 967/2024) ja A asui lain voimaantullessa muussa sosiaaliturva-asetuksia soveltavassa maassa kuin Suomessa. 

A haki muutosta päätökseen ja valitti kansaneläkelain puutteellisesta EU-oikeudellisuudesta ja pyysi päätöksen täytäntöönpanon väliaikaista pysäyttämistä siihen asti, kunnes EU-oikeudellisuus on tarkistettu.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi vaatimuksen ennakkoratkaisun pyytämisestä EU-tuomioistuimelta sekä valituksen. Täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeva asia oli käsitelty erillisellä asianumerolla.

Ennakkoratkaisupyyntö:

Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu:

a) perussopimusten tulkinnasta;

b) unionin toimielimen, elimen tai laitoksen pätevyydestä ja tulkinnasta.

Jos tällainen kysymys tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa, tämä tuomioistuin voi, jos se katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksen, pyytää Euroopan unionin tuomioistuinta ratkaisemaan sen.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta totesi, että kansaneläkelain 1.1.2025 voimaan tullessa lakimuutoksessa säädettiin mahdollisuudesta keskeyttää ja myöhemmin lakkauttaa kansaneläke sellaiselle henkilölle, joka asuu perusasetusta soveltavassa valtiossa. Hallituksen esitöiden perustelussa lakkautusta pidetään EU-oikeuden nojalla mahdollisena, koska kansaneläke on rinnastettavissa vähimmäisetuuteen kuten Ruotsin takuueläkettä on pidetty Unionin tuomioistuimen asiassa C-189/16 Zaniewicz-Dybeck. Itse vähimmäisetuuden lakkauttaminen toiseen jäsenvaltioon maksettavaksi ei ole tulkinnanvaraista. Ratkaisun perusteella Ruotsin takuueläkkeen määrässä huomioitiin sekä eläketulot että henkilön Ruotsissa asuma aika, jonka perusteella henkilölle laskettiin teoreettinen eläketulo, mikä vastaa Suomen kansaneläkkeen laskentatapaa, ja tuomioistuin piti eläkettä vähimmäisetuutena, vaikkakin pro rata -laskentatapaa ei olisi tullut soveltaa tähän laskutapaan. Pro rata -laskutapaa on aiemmin sovellettu kansaneläkkeeseen, mutta tästä on nyt lakimuutoksen yhteydessä luovuttu, ja kansaneläke on myös ilmoitettu 1408/71 asetuksen 50 artiklan mukaiseksi vähimmäisetuudeksi, vaikka tämä ei ole kyseisen ratkaisun mukaan tarpeellista vähimmäisetuuden määrittämisen kannalta.

Muutoksenhakulautakunta katsoi siten, että kansaneläkkeen lakkautus ei ole tulkinnanvarainen EU-oikeuden kannalta, eikä ennakkoratkaisun pyytämiselle ollut perusteita.

Kansaneläkkeen lakkautus kansallisen oikeuden näkökulmasta:

Kansaneläkkeeseen on oikeus Suomessa asuvalla henkilöllä.

Jos etuudensaaja muuttaa ulkomaille asumaan, etuuden maksaminen keskeytetään ulkomaille muuttoa seuraavan kuukauden alusta. Etuudensaajan palattua Suomeen asumaan aletaan keskeytettyä etuutta maksaa paluuta seuraavan kuukauden alusta. Etuutta maksetaan takautuvasti enintään kuuden kuukauden ajalta paluuilmoituksen tekemisestä.

Laki 967/2024 kansaneläkelain muuttamisesta on tullut voimaan 1.1.2025. Kyseisen lain  siirtymäsäännöksen mukaan, jos eläkkeensaaja asuu lain voimaan tullessa perusasetusta soveltavassa valtiossa, kansaneläkkeen maksu keskeytetään lain voimaantuloa seuraavan kuukauden alusta. Etuudensaajan palattua Suomeen asumaan aletaan keskeytettyä etuutta maksaa paluuta seuraavan kuukauden alusta. Etuutta maksetaan kuitenkin takautuvasti enintään kuuden kuukauden ajalta paluuilmoituksen tekemisestä. Keskeytetty eläke lakkaa ilman eri päätöstä, jos sitä ei ole kahden vuoden kuluessa keskeyttämisestä lukien vaadittu maksettavaksi.

Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunta totesi, että saadun selvityksen perusteella A asui lain 967/2024 voimaan tullessa perusasetusta soveltavassa Ruotsissa. A ei ollut kiistänyt tätä. Siten kansaneläkkeen maksu oli tullut keskeyttää lain 967/2024 1.1.2025 tapahtunutta voimaantuloa seuraavan kuukauden alusta eli 1.2.2025 alkaen.