Kansaneläkelaitos antoi 12.10.2006 päätöksen, että A:han sovellettiin Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä 15.10.2006 alkaen. Viron viranomaisen todistuksen E 104 mukaan A:han oli sovellettu Viron sosiaaliturvaa 14.10.2006 asti. A:n katsottiin asuvan Suomessa vakinaisesti.

A vaati, että häneen sovelletaan Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä 26.6.2006 lukien, koska hän oli asunut jo tuolloin vakituisesti Suomessa.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Henkilön on katsottava asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti ja jos hän jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee täällä. Suomeen muuttavan henkilön voidaan katsoa asuvan Suomessa maahan tulosta alkaen, jos hänen tarkoituksenaan on muuttaa vakinaisesti Suomeen asumaan ja hänellä on lisäksi yhden vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva oleskelulupa, milloin sellainen häneltä vaaditaan.

 

Jos henkilöön kuitenkin sovelletaan sosiaaliturva-asetuksen tai Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen perusteella vieraan valtion sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä, häneen ei sovelleta sosiaaliturva-asetuksen tai sopimuksen soveltamisalan mukaisen lainsäädännön osalta Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.

 

EY-asetuksen 1408/71 13.2f artiklan mukaan työnteon lopettaneet henkilöt ovat yksinomaan asuinvaltionsa lainsäädännön alaisia. Kuitenkin täytäntöönpanoasetuksen 574/72 10b artiklan mukaan päivämäärän ja edellytykset edellisen jäsenvaltion vakuutuksen eli lainsäädännön soveltamisen päättymiselle ratkaisee tämä edellinen jäsenvaltio.

 

Viron sosiaaliturvalaitoksen antaman todistuksen mukaan A:han oli sovellettu Vi-ron sosiaaliturvalainsäädäntöä ajalla 30.12.1996 – 14.10.2006 sairaus- ja äitiysvakuutuksen muodossa. Näin ollen häneen ei voitu soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä kuin 15.10.2006 lukien, joten valitus hylättiin tätä aikaisemmalta ajalta.