Työkyvyttömänä pidetään kansaneläkelain mukaan henkilöä, joka sairauden, vian tai vamman takia on kykenemätön tekemään tavallista työtään tai muuta siihen läheisesti verrattavaa työtä, mitä on pidettävä ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana.

 

A:n tavallisena työnä oli pidettävä toimistotyöntekijän työtä.

 

A:n terveydentilasta saadun lääketieteellisen selvityksen mukaan hänellä oli metabolista oireyhtymää, fibromyalgia, masennusta ja ahdistusta. Lisäksi hänellä oli verenpainetauti, hyperkolesterolemia ja diabetes. Masennusoireiden vuoksi hän oli ollut mielenterveystoimiston tutkimuksissa vuonna 2005 ja alaraajojen ENMG:ssä hänellä oli ollut normaali löydös ja hänelle oli suositeltu avofysioterapiajaksoa kipuihin. Olkapäissä oli todettu lievää degeneratiivista muutosta ja kaularangassa spondyloosia, juuriaukot olivat vapaat eikä nikamavälilevymadaltumia ollut. Masennuksen osalta hänellä oli hoitosuhde psykologiin.

 

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta katsoi, että A:n työkyky oli hänen sairautensa vuoksi alentunut. Kokonaisuutena arvioiden Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta kuitenkin katsoi, että A:lla oli vielä työkykyä jäljellä. Sen vuoksi häntä ei voitu pitää kansaneläkelain tarkoittamalla tavalla työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömänä.