Kansaneläkelaitos antoi 23.10.2006 päätöksen, jolla hylättiin työkyvyttömyyseläke, koska henkilön työkyky ei ollut alentunut lain tarkoittamalla tavalla. Henkilön työkykyyn katsottiin vaikuttavan lannerangan välilevyrappeuma ja kulumismuutokset, mutta muutosten todettiin olevan lieväasteisia.

A vaati työkyvyttömyyseläkettä myönnettäväksi.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Työkyvyttömänä pidetään henkilöä, joka sairauden, vian tai vamman takia on kykenemätön tekemään tavallista työtään tai muuta siihen verrattavaa työtä, mitä on pidettävä ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana.

A oli koulutukseltaan karjakko. Hänen tavallisena työnään oli pidettävä maatilan emännän työtä.

 

A:n terveydentilasta esitetyn lääketieteellisen selvityksen mukaan hänellä oli todettu lannerangan spondyloosi, molempien polvien nivelrikko, ranteiden ja sorminivelten kulumamuutoksia, niska-olkavarsioireyhtymä, rintarangan jäykkyyttä ja oikean puoleisen risti-suoliluunivelen dysfunktio ja kipu sekä kilpi-rauhasen vajaatoiminta. Hänellä oli lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien todettiin rajoittavan polvilla tehtävää työtä, toistuvaa kyykistelyä, kurkottelua ja raskaiden taakkojen nostamista sekä sorminäppäryyttä vaativien tehtävien tekemistä. Työkykyä oli kuitenkin vielä jäljellä fyysisesti hieman kevyempiin töihin.

 

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta totesi, että A:n työkyky oli hänen sairauksiensa vuoksi alentunut. Kokonaisuutena arvioiden Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta kuitenkin totesi, että hänellä oli vielä työkykyä jäljellä. Sen vuoksi häntä ei voitu pitää kansaneläkelain tarkoittamalla tavalla työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavassa määrin työkyvyttömänä.