Kansaneläkelaitos antoi 3.10.2007 päätöksen, jolla hylättiin puheterapia ajalle 1.10.2007 – 30.9.2008, koska lasta ei pidetty vaikeavammaisena.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Vaikeavammaisella vakuutetulla, joka ei ole julkisessa laitoshoidossa, on oikeus saada työ- tai toimintakyvyn turvaamiseksi tai parantamiseksi tarpeellista lääkinnällistä kuntoutusta, jos hän saa Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 9 §:n 1 momentissa mainittua etuutta.

 

Vaikeavammaisena pidetään vakuutettua, jolla on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuva yleinen lääketieteellinen ja toiminnallinen haitta, josta aiheutuu vähintään vuoden kestävä kuntoutustarve. Lisäksi haitan tulee olla niin suuri, että hänellä on sen vuoksi huomattavia vaikeuksia tai rasituksia selviytyä jokapäiväisistä toimistaan kotona, koulussa, työelämässä ja muissa elämäntilanteissa julkisen laitoshoidon ulkopuolella.

 

B:llä oli todettu dysfasia. Hän oli saanut puheterapiaa kerran viikossa ja puheen ymmärtäminen ja tuottaminen olivat edistyneet. B käytti monisanaisia lauseita ja kertoi asioista spontaanisti. Ääntäminen oli myös selkiintynyt, mutta äänteistä puuttuvat l, r ja s -äänteet ja puhetta ei aina täysin ymmärtänyt. Puheen ymmärtämisen oli katsottu jäävän enää hiukan ikätason alapuolelle. Vaikeutta oli kuitenkin edelleen pitkien ja monimutkaisten lauseiden ymmärtämisessä. Kielellisen päättelyn taitojen oli todettu jäävän jonkin verran ikäodotuksia heikommaksi sijoittuen ikäryhmän heikkoa tasoa vastaavaksi. Puheterapeutin palautteen mukaan tukiviittomia oli käytetty enää satunnaisesti. A oli kuitenkin kertonut, että B:llä oli tukiviittomat käytössään edelleen joka päivä.

 

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta katsoi asiassa saadun selvityksen perusteella, ettei B:tä voitu pitää enää Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain tarkoittamalla tavalla vaikeavammaisena. B:n puheen ymmärtäminen ja tuottaminen tarvitsivat edelleen tukemista, mutta dysfasian ei voitu katsoa aiheuttavan hänelle enää vaikeavammaisuutta. B:llä ei voitu arvioida olevan laissa tarkoitettuja huomattavia vaikeuksia tai rasituksia selviytyä jokapäiväisistä toimistaan. Tämän vuoksi B ei ollut oikeutettu puheterapiaan ajalla 1.10.2007 – 30.9.2008 Kansaneläkelaitoksen järjestämänä vaikeavammaisten lääkinnällisenä kuntoutuksena.