Kansaneläkelaitos antoi 22.1.2007 päätöksen, jonka mukaan A:han ei sovellettu Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä 17.10.2006 alkaen. A työskenteli Suomessa 17.10.2006 alkaen, mutta työaika ei ollut jokaisena kalenteriviikkona ollut vähintään 18 tuntia.

A vaati, että häneen sovelletaan Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä 17.10.2006 alkaen, koska hänen viikoittainen työaikansa käytännössä täytti 18 tunnin vaatimuksen. Työaika oli tiistaista perjantaihin kello 17 – 22 eli yhteensä 20 tuntia. Se, ettei työaika ollut tosiasiassa tällaiseksi muodostunut, johtui force majeure –esteistä. Työpaikka oli ollut putkiremontin vuoksi rajoitetusti auki. Lisäksi A vetosi siihen, että hänet oli hyväksytty maahanmuuttajille tarkoitettuun päätoimiseen opiskeluun.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta muutti valituksenalaista päätöstä siten, että A:han sovellettiin Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä 24.4.2007 lukien. Tätä aikaisemmalta ajalta valitus hylättiin.

Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan Suomessa vakinaisesti asuvaan henkilöön, jolla on Suomessa varsinainen asunto ja koti ja joka jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee täällä.

 

Työntekijään tai yrittäjään, jonka oikeus Suomen sosiaaliturvaan määräytyy sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen mukaan, sovelletaan asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain mukaista sosiaaliturvalainsäädäntöä työskentelyn tai yritystoiminnan aloittamisesta lukien, jos hän työskentelee yhtäjaksoisesti vähintään neljän kuukauden ajan, tai kun hän on yhtäjaksoisesti harjoittanut yritystoimintaa vähintään neljän kuukauden ajan. Työntekijällä tarkoitetaan henkilöä, jonka työaika ja ansiot täyttävät työttömyysturvalain 5 luvun 4 §:ssä säädetyt edellytykset, joita on muun muassa 18 viikkotyötunnin täyttyminen. Työskentelyllä tarkoitetaan työ-, virka- tai muussa palvelussuhteessa tehtyä työtä.

 

Asiassa saadun selvityksen mukaan A oli työskennellyt Suomessa osa-aikaisesti 17.10.2006 lukien. Palkkakuittien mukaan hän oli työskennellyt 17. – 31.10.2006 yhteensä 44 tuntia, 1. – 15.11.2006 yhteensä 42 tuntia ja 16. – 30.11.2006 yhteensä 20 tuntia. Ajalta 1.12.2006 – 24.4.2007 ei ollut esitetty työtuntien määrää. Palkkakortin mukaan A oli saanut palkkaa joulukuussa 2006 yhteensä 1059,86 euroa, tammikuussa 2007 yhteensä 453,06 euroa ja helmikuussa 2006 yhteensä 724,35 euroa. A oli solminut uuden työsopimuksen 24.4.2007. Ajalta 24.4. – 15.8.2007 oli esitetty palkkakuitteja, joiden mukaan tehty työtuntimäärä oli ollut 32 – 78 tuntia puolessa kuukaudessa.

 

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta totesi, ettei A:n voida saatujen selvitysten perusteella arvioida työskennelleen Suomessa yhdenjaksoisesti neljän kuukauden aikaa vähintään 18 tuntia viikossa ajalla 17.10.2006 – 24.4.2007. Tämän vuoksi häneen ei voitu soveltaa Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä 17.10.2006 lukien 23.4.2007 saakka. 24.4.2007 lukien 18 tunnin keskimääräinen viikkotyömäärä täyttyi, joten A:han sovellettiin Suomen asumisperusteista sosiaaliturvaa tästä ajankohdasta lukien.