Kansaneläkelaitos antoi 15.1.2008 päätöksen, jolla hylättiin ratsastusterapiahakemus ajalle 1.9.2007 – 31.8.2008, koska terapiaa ei voitu myöntää itsenäisenä terapiana, vaan ainoastaan osana fysio- tai toimintaterapiaa.

A vaati ratsastusterapiaa.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.

Vaikeavammaisella sairausvakuutuslain mukaisesti vakuutetulla henkilöllä, joka ei ole julkisessa laitoshoidossa, on oikeus saada työ- tai toimintakyvyn turvaamiseksi tai parantamiseksi tarpeellista lääkinnällistä kuntoutusta. Kansaneläkelaitoksen järjestämän kuntoutuksen tulee olla hyvän kuntoutuskäytännön mukaista ja perustua erityisasiantuntemukseen ja erityisosaamiseen.

 

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta totesi, että lääkinnällisen kuntoutuksen tavoitteena on kuntoutujan työ- tai toimintakyvyn parantaminen. Kuntoutustoimenpiteen on oltava tarpeellista siinä mielessä, että se todennäköisesti edistää kuntoutujan selviytymistä laitoshoidon ulkopuolella.

 

Esitetyn selvityksen mukaan A sairasti keskivaikeaa älyllistä kehitysvammaisuutta ja mikrocephaliaa. Hänellä oli myös merkittävää käytöshäiriötä, jonka johdosta hänellä oli FAE-epäily. Vuonna 1992 syntynyt A oli ollut sijoitettuna perheeseen 4-vuotiaasta lähtien. Nykyisessä perheessään hän oli ollut vuodesta 2002. A:ta oli hoidettu puhe-, toiminta- ja ratsastusterapialla. Ratsastusterapiaa hän oli saanut ainakin syksystä 2003 lähtien. Hänellä oli koulussa henkilökohtainen avustaja.

 

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta totesi, että pääsääntöisesti ratsastusterapiaa myönnetään toisen fysikaalisen terapiamuodon ohella ja sitä pidetään välivaiheen terapiamuotona. A:lla ei ollut menossa muuta fysioterapiaa. Lisäksi hän oli saanut ratsastusterapiaa jo monena vuotena. Selvityksen mukaan A oli viime aikoina edistynyt varsin suotuisasti eri toimintojen aloilla. Hänellä oli monia liikunnallisia harrastuksia. Toimintaterapiapalautteen mukaan A oli tullut päivittäisissä toiminnoissaan itsenäisemmäksi ja muun muassa silmien ja käsien yhteistyö, kehon hallinta ja tasapaino olivat hyvät. Ratsastusterapialla pyritään kehittämään juuri vuorovaikutustaitoja ja kokonaismotoriikkaa. Muutoksenhakulautakunta katsoi selvityksen perusteella, että ratsastusterapiaa ei voitu pitää A:n toimintakyvyn kannalta enää tarpeellisena. Hän oli hyötynyt saamistaan terapioista, eikä oleellista edistymistä terapiamuodon avulla todennäköisesti ollut enää saavutettavissa.

 

Siten A ei kuntoutuslain mukaan ollut oikeutettu lääkinnällisenä kuntoutuksena annettavaan ratsastusterapiaan ajalla 1.9.2007 – 31.8.2008.